Ostin ensimmäisen Caprini armeijassa ollessani, vuonna -93. Auto oli kierrellyt Varkauden lähistöllä useammalla omistajalla ja savoon auto on kulkeutunut useamman mutkan kautta Mäntästä. AKE:lta saamieni tietojen mukaan, alkuperäiseltä rekisteritunnukseltaan HBA-348, ensimmäinen omistaja on ollut herra K.Saarinen.

Auto on jonkinasteinen sekasikiö; Auton käyttöönotto on merkitty rekisteriotteeseen 18.5.1973 eli nk. facelift-malli 1.6L. Autossa ei tietääkseni ole ollut faceliftin isoja takavaloja. Sisustus on faceliftin, samoin konehuone vastaa faceliftiä. Tyyppikilven tietojen mukaan auto on valmistettu loppuvuodesta -72, olikohan koodi 'M'. Koneversio kuuluu pre-faceliftille ja taka-akseli tunnisteella 'D' eli Atlas. Ja keulapellissä on "patti". Ota tuosta sitten selvää:)

Ostettaessa autossa ei ollut konetta ja se oli muutenkin projektikunnossa. Kesä -93 meni armeijan harmaissa eikä rahaa auton laittamiseen juurikaan ollut. Kesällä -94 auto oli jo työn alla. Ensin poistin kopan pohjasta kaikki massat ja leikkasin ruostuneet kohdat irti. Hitsasin uutta peltiä lattiaan, takaluukun pohjaan ja takahelmoihin yhteensä yli 2 neliötä.

Lehtijousien kiiinnikkeet piti hitsata uusiksi edestä ja takaa. Takapalkit täytyi tehdä kokonaan suorasta pellistä.Samoin takahiekkapelti, takakylkien helmat sisä ja ulkopuolelta.

Takakontin pohja tuli myös muotoiltua suorasta pellistä. Takakontin pohjassa on vanhaa vain varapyöräkotelo, joka sekin on paikattu useammalla pellinpalalla.

Pohjamaalasin pelti puhtaat kohdat sinkkimaalilla. Lopuksi suojasin pohjan alustamassalla. Akselistojen osat hioin puhtaaksi ruosteesta ja suojasin nekin sinkkimaalilla. Pintamaaliksi ruiskutin tuolloin kovassa suosiossa olleen kirkkaan punaisen.

Kori on alkuperäiseltä väriltään kaksivärinen kelta-musta, kuten alkuperäisessä rekisteriotteessakin mainitaan. Ostaessani auto oli punainen. Päätin maalata auton uudelleen punaiseksi; värillä ei ole väliä, kunhan se on punainen. Jostain kumman syystä autosta piti saada punainen. Liekköhän ollut jokin kaukainen haave Ferrarista.

Koska koneeksi olin päättänyt asentaa 3.0 Essex:in niin kokosin sitä silmällä pitäen autoon isot jarrut. Lehti-ilmoittelun tuloksena löysin leveät takajarruosat. Paketti sisälsi hiekkapuhalletut jarrukilvet, rummut ja pikkunippelit. Maalasin osat ensin sinkkimaalilla ja pintaan ruiskutin kiiltävän punaisen maalin. Etujarruiksi Taunuksen jarrulevyt ja omat, kunnostetut, satulat - niihinkin sinkki alle ja punaista pintaan. Kaikki nivelet ja laakerit vaihtuivat myös uusiin osiin. Hammastangonkin ostin uuden, kun edullisesti sellaisen satuin saamaan.

Tekniikan osia jouduin haalimaan ympäri suomea. Suurin osa koneen osista löytyi Savitaipaleelta mistä ostin puretun koneen. Osien mukana tuli myös peltipakosarjat. 4-lovisen vaihteiston löysin Mikkelistä. Lohkon, kaasarin ja öljypohjan ostin Pihlajamäen Hannulta Tampereelta, kun siellä opiskelujen vuoksi jouduin asustelemaan. Männiksi tilasin 10:1 puristeiset AE Powermax:it, .040" ylikoossa. Mäntien hinta taisi olla tuolloin 730 mk/ kpl. Ensin tasapainotin ja kiillotin kiertokanget. Sen jälkeen kiikutin lohkon, männät, kampiakselin, kiertokanget ja sylinterinkannet paikalliseen koneistamoon. Lohko porattiin ja hoonattiin mäntien vaatimiin mittoihin. Ruonkolaakeri-linja ja kiertokankien alapesät mitattiin. Näiden osalta koneistuksia ei tarvittu. Sen sijaan kampiakselin laakerikaulat hiottiin kaikki 0.25 alikokoon. Kansien tiivistepinnat oikaistiin. Seuraavaksi vuorossa oli koneen kokoaminen. Uusi öljypumppu löysi samalla tiensä moottorin sisuksiin. Ennen pumpun asennusta laitoin yhden prikan pumpun takaiskuventtiilin jousen alle... Viritys korkeampien öljynpaineiden toivossa. Nokka-akseliksi tuli uusi Kent-Cams V66.

Pohjatyöt ja maalauksen suoritin itse omassa tallissa. Vanhan pinnan hioin ensin mataksi. Sitten kittasin lommot ja korjatut kohdat. Tämän jälkeen koko auto ruiskukitillä ylitse. Ajattelin tuolloin eristäväni alkuperäisen keinohartsi-tai-mikälie -maalipinnan keittämisen estämiseksi. Hionnan jälkeen ruiskutin pintaan punaisen metallihohto-massan. Sävy on peräisin jostain vanhasta maalikartasta. Lopuksi ruikkasin pintaan 2K kirkaslakan. Hyvä tuli vaikka itse sanonkin.

Lopulta kone Caprin keulalle. Tuplautket väänsin 2" suorasta putkesta ja väliin hitsailin 4 kpl Simons:in vaimentimia. Kaksi ovaalia takapenkin kohdalle ja kaksi pyöreää takakontin pohjan alle, molemmin puolin varapyöräkoteloa. Auto leimalle.

Muutoskatsastus kolmelitraiseksi oli läpihuuto juttu.

Vanteiksi päätyivät vanhan teini-taunukseni kromi-Magnelsit...

Etuvilkku-parkki -yhdistelmä on muuten peräisin Fiat satakakslaiskasta ja takavalot Datsun 180B:stä...
Puolustaudun; Takavalot olivat autossa jo ennen minua.

Vuosituhannen lopulla Essex sanoi työsopimuksensa irti, sulattaen yhden männistään. Kone pois nokalta ja uutta mäntää metsästämään. Eipä sitä löytynytkään. Maahantuojan varasto näytti nollaa ja lisää olisi saanut vain tehdastilauksena... Ja tilausmäärä about sata kappaletta ennenkuin alkaisivat tekemään. Se oli viimeinen naula Essexin "arkkuun". Kone jäi moottoripukissa tallin nurkkaan odottelemaan satunnaista mäntää.

Saksan reissulta sattui löytymään halpa ja kohtuullisesti ajettu -86 XR4i Sierra. Autolla oli ajettu vain 130 tkm ja tekniikka tuntui toimivan loistavasti. Suomeen Sierran saatuani purin siitä koneen, vaihteiston ja johtosarjan. Ennen koneen asennusta Capriin, pulttasin moottoriin kiinni peltipakosarjat ja nokka-akseli vaihtui Kent-Cams:in V6T31 nenäkeppiin. Ja sitten kone Capriin. Tuolloin tarkoituksena oli saada Capri nopeasti ajoon. Kolmelitrasen etupalkki vaihtui OHC:n etupalkkiin. Hannulta lötyi sakemannin kutosen moottorin korvalliset, jotka Taunuksen moottorikumien kanssa sopivat mukavasti etupalkin ja koneen väliin. Kardaania piti hieman risteyttää parista eri akselista mutta hyvä tuli. Johtosarjan pujottelin Caprin entisen tilalle. Tankkiin piti tehdä lähtö ruiskun pumpulle.

Sain kuin sainkin auton ajokuntoon mutta opiskelujen ja kesätöiden vuoksi auto jäi pois ajosta.

Vuosia sitten vannoin, että Capria ei myydä koskaan pois. Tämä päätös pätee yhä. Nykyään Capri odottelee autoharrastuksen lisäaikaa ja seurakseen se on saanut kolme muuta mallisarjansa lajitoveria.